Arto Liukkonen // Koodaus on kivaa. Teen sitä sekä työkseni, että vapaa-ajalla. Ja usein kun en koodaa, pyörittelen koodaukseen liittyviä ongelmia päässäni. Mutta mitä se koodaus sitten on?
Gemilo esittää: Codecasting
Tervetuloa seuraamaan koodausta huomenna perjantaina 20.1.2011, kello 17.00 alkaen. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille, olitpa sitten ammattilainen, ohjelmoinnista kiinnostunut tai vain halukas kurkistamaan että mitä koodaus käytännössä on.
Tapahtumaan minut alunperin innosti Ilkka Pirttimaa, joka järjesti viime syksynä vastaavan tapahtuman iOS-ohjelmoinnin ympärillä. Hänen tapahtuma on katsottavissa Bambuserista (huomaa että tapahtuma on useammassa osassa).
Huomenna perjantaina minulla on aiheena NodeJS, jQuery ja Android. Tarkoituksena on siis toteuttaa verkkopalvelu, joka toimii sekä työpöydällä, kännykän selaimessa että kännykkäsovelluksena. Lisätietoja löydät Facebook-tapahtumasta, josta myös lähempänä löytyy linkit itse live-videoon sekä chatiin.
Tervetuloa mukaan kurkistamaan nörtin elämään, oppimaan jotain uutta, ja ehkä myös opettamaan minulle jotain uutta.
Katri Lietsala // Suomeen valitaan piakkoin uusi presidentti. Tämä on vaalikoneen käyttäjän näkökulmasta tehty oma vertailuni kolmesta vaalikoneesta YLE, MTV3, Helsingin Sanomat.
Vaalikoneen kysymykset on jaettu teemoihin jokaisessa vaalikoneessa. Teemat ovat vaalikoneittain seuraavat, perässä näkyy kunkin vaalikoneen kysymysten määrä:
Yle: johtaja, ulkopolitiikka, arvot, ihminen / 20 kysymystä + 0 taustakysymystä
MTV3: arvot ja yhteiskunta, presidentti ja hänen toimintansa, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, talous ja EU-politiikka / 35 kysymystä + 2 taustakysymystä
Helsingin Sanomat: Presidentin valtaoikeudet ja tehtävät, muut politiikan teemat, arvokysymykset, henkilökohtaiset ominaisuudet / 25 kysymystä +6 taustakysymystä
Jokaisessa vaalikoneessa voi tykätä ehdokkaista ja tykkäys-nappi jakaa tiedon ehdokkaasta Facebookiin. Yle on ainoa, jolla on Facebook-sovellus omilla sivuilla toimivan vaalikoneen lisäksi. Se ansaitsee tästä erityismaininnan.
Helsingin Sanomien vaalikone on paras vaalikone, jos parhautta arvioidaan Facebook-tykkäysten määrällä: 1000 tykkääjää tekee siitä selkeän ykkösen. Ylen vaalikoneella on vain 193 tykkääjää.
MTV3:n vaalikoneesta ei voi edes tykätä sellaisenaan, koska nappulaa ei ole tehty, mutta sen vaalikoneesta voi kuitenkin keskustella Facebookissa. Keskustelu näkyy myös vaalikoneen omalla sivulla, mistä hyvästä MTV3:n vaalikone on vaalikoneista avoimin. (tilanne 8.1.2012)
Ylen vaalikone – 20 kysymystä, ei taustakysymyksiä
Ylen vaalikone on osa Vaalit 2012 -kokonaisuutta, jolle on luotu oma erottuva ilmeensä. Vaalikoneessa on selkeä etusivu, josta pääsee heti vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen ja samassa näkymässä on helppo ennakkoon katsoa, montako teemaa vaalikoneessa on ja miten paljon sivuja kysely sisältää.
Päänäkymä on selkeä. Teemat erottuvat hyvin.
Koska yhdellä sivulla on aina yksi kysymys, sivumäärä osoittaa myös kysymysten määrän. Listaus on tehty niin, että siitä erottaa, montako kysymystä kuuluu kuhunkin teemaan. Tällainen visualisointi on mukava poikkeus. Etenkin, kun Ylen vaalikoneessa vielä musta pieni nuoli osoittaa kysymysten edetessä, missä kohtaa vastaaja parhaillaan on.
Ylen vaalikoneessa ehdokkaiden vastauksia voi verrata toisiinsa, mutta vertailun visuaalinen ilme kaipaisi säätämistä. Olisi myös tarpeen, että vertailuun saisi ottaa enemmän kuin kaksi ehdokasta mukaan.
Yksittäistä kysymystä ei voi Ylen vaalikoneessa painottaa eikä poistaa vaikuttamasta kokonaistulokseen. Tässä Ylen vaalikone poikkeaa MTV3:n ja Helsingin Sanomien ratkaisusta. Sopivímmat ehdokkaat -sivulla vaalikoneen teeman merkitystä saa kuitenkin muutettua. Käytännössä teeman merkitystä pienennetään tai suurennetaan valitsemalla 1-5 asteikolla (esitetty ympyröinä), miten tärkeänä kyseistä teemaa pitää. Käyttäjä pystyy myös valitsemaan, ettei kyseinen teema vaikuta yhtään vaalikoneen kokonaistulokseen.
Ylen vaalikone oli pikakatsauksena minusta ainoa, jossa avattiin, millainen logiikka vaalikoneessa on ja miten painotukset esimerkiksi vaikuttavat. Ohje avautuu kysymysmerkkiä klikkaamalla ehdokasvertailu-sivulla. Ohje avautuu uuteen ikkunaan yhtenä pitkänä tekstinä. Tätä olisi voinut vielä hienosäätää, mutta parempi kuin ei ohjetta ollenkaan.
Teemojen alla (yleläisittäin “Aihealueiden“) alla näytetään vastaajaa eniten muistuttavat ehdokkaat. Paras ehdokas näkyy vain kasvoillaan kutakin teemaa kohti ja prosenttiosuus kertonee, miten paljon vastaukset osuivat yksiin vaalikoneeseen vastanneen äänestäjän kanssa, kun kaikki kyseisen teeman kysymykset huomioidaan. Se on näkymänä vielä selkeä, mutta jos erehtyy klikkaamaan “Avaa” näiden parhaiden teemakohtaisesti todettujen ehdokkaiden alta, on laajennettu näkymä ensivaikutelmaltaan sekava. Siinä ilmeisesti listataan vastaajan kanssa lähimpänä samaa mieltä olleen ehdokkaan kuva kuhunkin kysymykseen ja näkymää kuuluu tulkita pystysuunnassa?
Hämmentävimpiä näkymiä Ylen vaalikoneessa.
Minulle näkymällä ei ollut isoa arvoa, koska kysymyksistä näkyy vain numero ja ehdokkaiden kasvokuvia on runsaasti pienessä tilassa, mikä vaikeuttaa hahmottamista. Ehkä se jollekulle on hyödyllinen, mikäli haluaa mieluummin katsoa kerralla yleisnäkymästä, kenen ehdokkaan kasvot toistuvat eniten kuin päätellä prosenteista ja numeroiduista listoista, jotka ovat tyypillisempi tapa.
Vaalien ehdokkaat on listattuna vasempaan navigaatio-palkkiin, niin että heidän nimensä pysyvät koko vaalikoneeseen vastaamisenkin ajan näkyvillä. Nimestä avautuu yksi juttu ehdokkaasta ja ehdokkaan perustiedot, mutta sivulla ei näykään vaalikoneen vastauksia tai henkilöön liittyviä uusimpia Ylen julkaisemia juttuja. Tässä Ylen vaalikone-paketti häviää Helsingin Sanomien vaalikoneen etusivulle.
Toki Ylenkin vaalikoneessa yksittäisen ehdokkaan vaalikone-vastaukset saa auki ehdokkaan kuvaa tai nimeä klikkaamalla, mutta sitä varten on oltava Sopivimmat ehdokkaat -näkymässä, joka on vaalikoneessa tai vaihtoehtoisesti käyttäjän tulee mennä vaalikoneeseen (1 klikkaus) ja sen etusivulla klikata linkkiä Listaa kaikki ehdokkaat vastaamatta kysymyksiin (2 klikkaus) ja listasta vielä haluamansa ehdokkaan nimeä (3 klikkaus). Tarvitaan siis kolme klikkausta yhden sijasta!
Miksi vaalikoneeseen vastanneen ehdokkaan tuloksia ei yhdistetty Ylellä varsinaiseen ehdokassivuun, jonne pääsee koko ajan sivuston päälinkeistä? Nykyinen ratkaisu vaikeuttaa ehdokkaan vaalikone-vastausten löytämistä. Helsingin Sanomat päästää lukijansa yhdellä klikkauksella katsomaan ehdokkaan vaalikone-vastauksia (ehdokkaan nimen klikkaus ennen kuin etenee edes vaalikoneen kysymyksiin) ja päihittää minusta tässä kyllä kilpailijansa käytettävyydessä.
Ylellä ehdokasprofiileja onkin siis yhtäkkiä kaksi. Kumpikin on vähän puutteellinen. Vaalisivuston ehdokassivulla on kerrottu enemmän ehdokkaasta, mutta ei ole vaalikoneen tuloksia ehdokkaan osalta ja vastaavasti vaalikoneen ehdokaskohtaisten tulosten yhteydessä taas on vain minimitiedot ehdokkaasta itsestään.
Vasta jälkeenpäin, monta kertaa Ylen vaalikoneessa käytyäni, huomasin, että itse asiassa sielläkin oli enemmän tietoa – jopa presidenttiehdokkaan horoskooppimerkki – kunhan huomasi avata linkin “Taustatiedot” vaalikoneen ehdokasprofiilissa. Se jäänee monelta muultakin avaamatta, koska on tavanomaisella pienellä fontilla ja niin lähellä ensimmäistä todella kirkkaanvärisellä huomiovärillä (punainen) korostettua teemaa, että käyttöliittymä ohjaa ennemmin selaamaan teeman alta alkavia ehdokkaan vastauksia, jotka toki tärkeämpiä ovatkin.
Ainakin presidentin horoskooppimerkkiin verrattuna.
MTV3:n vaalikone on rakennettu siten, että käyttäjä näkee koko ajan livenä, miten ehdokaslistan suosituimmuusjärjestys muuttuu omia vastauksia muuttamalla. Vastaukset annetaan liukusäätimillä. Niitä oli mukava käyttää ja ehdokasjärjestyksen vaihtuminen vastatessa antoi dynaamisen, nykyaikaisen kuvan vaalikoneesta.
Ainakin itselleni järjestyksen muuttuminen samalla, kun vastaa, alkoi jossain vaiheessa vaikuttaa omiin vastauksiin ja niitä korjaili nähdäkseen, miten paljon pitäisi omaa mielipidettä vaihtaa, että aiempi oma ehdokas tulisikin ykköseksi. Tuskin kukaan kuitenkaan vain vaalikoneen perusteella ehdokastaan valitsee, joten pidän tätä toisaalta ihan hyvänä tapana vertailla ehdokkaan mielipidettä omaan mielipiteeseen, joskin se vaatii vähän omaa työtä, koska liu’ulla etsitään, mihin kohtaan ehdokas oman vastauksensa asetti.
Jos haluaa selvitä vähemmällä, kannattaa vastaamisen jälkeen klikata ehdokaslistasta ehdokkaan nimeä. Siitä avautuu popup-sivu, jossa näytetään liukuvalikossa ehdokkaan merkintä (musta pallo) ja oma merkintäsi (sininen pallo). Suosittelisin tuomaan tätä vaihtoehtoa jotenkin näkyvämminkin esiin, se saattaa vastaajilta jäädä huomaamatta.
Osa ihmisistä ei halunne täyttää vaalikonetta, mutta voisi silti tarkistaa ehdokkaansa mielipiteet ennen vaalipäivää. Siksi kannattaisi mahdollistaa, että äänestäjä näkee ehdokkaan vastaukset myös vastaamatta kyselyyn, kuten Yle ja Helsingin Sanomat ovat tehneet omissa vaalikoneissaan.
Yleisvaikutelma MTV3:n vaalikoneesta on kaikkein kevyin – sekä sisällöltään että käyttöliittymältään. Se vaikutti viihteeltä ja siltä osin sopinee nimenomaan MTV3:lle. Viihteellisyyttä vähentää vain, että vaalikoneessa on niin paljon kysymyksiä. Toisaalta vastausaika pysynee silti enemmistöllä kohtuullisena vaalikoneen liukuvalikon ansiosta.
Liu’uttamalla MTV3:n vaalikoneen liukuvalikkoa voi siis hakea ehdokkaiden mielipiteistä ja järjestyksestä vinkkiä reaaliajassa, koska liukua siirtämällä saa ehdokasjärjestystä muutettua. Perusteluja vastauksille ei ole, mikä on selkeä miinus, koska välillä kaipaisi selitystä, miksi ehdokas on vastannut, kuten vastasi.
Kannattaa huomioida, että osassa kysymyksiä ehdokas voi pelata itsensä hyvälle paikalle vastaamalla keskivaiheille, koska moni äänestäjäkin on keskitien kulkija eikä osaa päättää, olisiko puolesta vai vastaan tai osaako edes sanoa mitään ja jättänee siksi oman vastauksen keskelle liukuvalikkoa. Testasin yhdellä kysymyksellä ja laitoinpa olevani täysin eri mieltä tai täysin samaa mieltä, yksi ehdokkaista pysyi koko ajan kolmantena. Ehdokkaat tulisi pakottaa ottamaan kantaa.
Vaalikone salli tiettyjen kysymysten sulkemisen pois vertailusta. Kunkin kysymyksen kohdalla näkyy ruksi/raksi. Ruksia klikkaamalla liuku asettuu keskelle ja jättää kysymyksen ei vastattu -tilaan. Ehdokaslistan järjestys muuttuu sen mukaisesti. Kysymyksen saa uudelleen mukaan vastaamalla liu’ulla uudelleen kyseiseen kysymykseen. Ratkaisu oli tyylikäs, mutta saattaa jäädä käyttäjältä uutena ominaisuutena huomaamatta. Ruksi ilmestyy vasta, kun on vastannut ensimmäiseen kysymykseensä.
Kun vaalikonevastaus on valmis, vaalikoneessa voi tykätä haluamistaan ehdokkaista ja tähän on rakennettu Facebook-rajapinta.
Testasin konetta kannettavassa, jossa käyttöliittymä toimi huonosti pienemmän näyttöni vuoksi. Vaalikoneeseen ilmestyy kaksi palkkia, joita piti vierittää päästäkseen kysymyksissä eteenpäin tai selatakseen ehdokkaita. Se tuntui kankealta ja hidasti käyttöä.
Palkit ovat käyttöliittymässä melko karut.
Oli hieman huijattu olo, kun ensin ylhäällä näkyy vain yksi teema ja sen kysymysten määrä (11 kpl). Tästä saattaa päätellä, että koko vaalikoneessa on vain yksitoista kysymystä, kun tosiasiassa määrä on yli kolminkertainen (35 kpl) ilman taustakysymyksiäkin. Toisaalta kysymykset on nopea selata loppuun, joten kokonaiskuvan vaalikoneesta saa toki niinkin. Pikaselaus koko vaalikoneen läpi yleiskuvan muodostamiseksi on nopeampaa kuin Ylen vaalikoneessa, jossa kukin kysymys on omalla sivullaan.
Vaalikoneen tekijän logo muistuttaa aavistuksen toimintonappulaa, josta tulisi klikata, että vastaus tallentuu. Sen sijaan käyttäjä viedään suoraan toimittajan asiakasreferensseihin. Jäi hämäräksi, tallentuiko vastaus automaattisesti vai ei ollenkaan vai edellyttääkö tallentuminen, että käy teknisen toimittajan sivulla. Vaalikoneen loppuun kaipaisikin jotain, jolla voi todeta vaikka edes itselleen, että vaalikone on “valmis” tai että tulokset voi tallentaa tai lähettää. Tämä ei teknisesti ole tarpeen, mutta käyttöliittymässä mukava asia olla olemassa.
MTV3:n vaalikoneesta keskustellaan Facebook-yhteisöliitännäisessä, joka on yhdistetty vaalikoneen etusivulle. Hienoa!
Helsingin Sanomien vaalikone – 25 kysymystä, useita taustakysymyksiä
Helsingin Sanomat on luonut jokaiselle ehdokkaalle oman profiilin, josta näkee kyseisen ehdokkaan vaalikone-vastaukset suoraan sekä ehdokkaan esittelyn. Sivulle on yhdistetty tuoreimmat uutiset, jotka liittyvät kyseiseen ehdokkaaseen. Tämä yllätti myönteisesti!
HS:n vaalikoneen ehdokasesittely oli kätevä. Se näytti ehdokkaan vastaukset ja tuoreimmat uutiset samassa näkymässä.
Helsingin Sanomien vaalikone näyttää etusivullaan myös äänestyksen ajankohdat, mikä muistuttaa vaalikonettakin tärkeämmästä äänestyksestä.
MTV3:n vaalikoneessa näytetään niin monta kysymystä kerralla kuin näyttöön mahtuu. Ylen vaalikone näyttää ensimmäisen kysymyksen sekä vaalikoneensa teemat heti etusivullaan. Helsingin Sanomien vaalikoneessa pitää ensin klikata linkkiä ennen kuin kysymyspatteristo näkyy.
Kysymysten sijasta vaalikoneen etusivulla näkyy vaalikoneen tulostilasto kahdella eri tavalla: “Vaalikoneen sopivimmaksi laskemat ehdokkaat” ja ”Ketä oikeasti aion äänestää”. Tämä poikkeaa kahdesta muusta kilpailevasta vaalikoneesta, joissa vastaaja pääsee nopeammin vastaamaan varsinaiseen vaalikoneeseen.
Helsingin Sanomat on eniten kiinnostunut vastaajan taustatiedoista. MTV3:a kiinnosti vain vastaajan sukupuoli ja ikä ja Yle ei kysy yhtään taustakysymystä.
Helsingin Sanomat haluaa iän ja sukupuolen lisäksi tietää, paljonko vastaaja ansaitsee bruttona, missä hän asuu, mitä puoluetta äänesti viimeksi ja millainen koulutus vastaajalla on. Taustatiedot voi tosin jättää vastaamatta, joten se ei ainakaan estä kyselyyn vastaamista.
Helsingin Sanomien vaalikoneen mustavalkoinen tyyli ja lihavoitu kysymys antoi raskaan ja hieman vanhanaikaisen ilmeen. Toisaalta oli ihan hyvä, että mustalla palkilla merkittynä oma vastaus ainakin erottui helposti kysymysten joukosta. En tiedä, oliko ensin Oikotien mainos vai vaalikone, mutta ne muistuttivat toisiaan. Mainos (iso flash-pystybanner) houkutteli jopa näkyvämmin kuin varsinainen vaalikone.
Kuten MTV3:n vaalikoneessa voi Helsingin Sanomien vaalikoneessakin jättää yksittäisen kysymyksen huomiotta ja verrata ehdokkaita ilman tiettyä kysymystä, johon ei itse halua vastata tai jota ei pidä merkittävänä valintansa kannalta. Helsingin Sanomien vaalikoneessa myös jokaisen kysymyksen kohdalla saa merkitä, onko asialla:
Oletuksena on aina keskisuuri merkitys.
Teknisen toteutuksen osalta kannattaisi parantaa infotekstejä, jotka ilmestyvät, jos käyttäjä unohtaa vastata johonkin kysymykseen. Kysely on varsin pitkä. Jos käyttäjä saa lomakkeen lähetettyään vastauksen “Lomakkeessa on virheitä“, saattaa into laantua eikä kyselyä jaksa alkaa selata, menikö jokin lomakkeessa väärin teknisistä syistä vai jäikö jokin kysymys vastaamatta. Tämän vuoksi osa vastauksista saattaa jäädä kokonaan saamatta. Hyvää oli, että vastaamatta jäänyt kysymys erottui helposti, kunhan viitsi selata kyselyä alaspäin.
“Hae ehdokkaat” on Helsingin Sanomien vaalikoneen lopussa informatiivinen toimintonappula. Parempi kuin “lähetä” tai “tallenna“, koska se kertoo, mitä napin painamisesta seuraa. Ehdokaslista on visuaalisesti napakka, tosin pisteiden merkitys ei liene perusvastaajalle järin informatiivinen. Siitä voi myös palata vielä muokkaamaan vastauksiaan, mikäli vaalikone-vastausten perusteella järjestelty ehdokaslistaus ei miellytä.
Helsingin Sanomat antaa verrata ehdokkaita, kun oma tulos on vaalikoneessa valmis. Käyttäjä pystyy samasta ehdokaslistaus-näkymästä etenemään myös toiseen kyselyyn, jossa saa kerrottua, ketä oikeasti aikoo äänestää. Kysely on oikeastaan liian iso sana tässä, sillä kyse on kysymyksestä, jonka pudotusvalikossa listataan kaikki ehdokkaat.
Kysymys on piilossa ison mainoksen alla. Todennäköisesti siksi vaalikoneen sivulle on lisätty ankkuri-linkki, joka siirtää vastaajan saman sivun alalaitaan, jotta hän löytäisi tärkeän kysymyksen, ketä oikeasti aiot äänestää. Muuten kysymystä ei huomaisi ainakaan pienellä näytöllä.
HS:n vaalikoneessa ehdokaslistauksesta pääsee kunkin ehdokkaan esittelysivulle, sieltä takaisin ehdokaslistaan tuo linkki “Takaisin hakutuloksiin“, joka tuntui omituiselta, koska omia vaalikoneen tuloksia ei ajattele hakutuloksina, vaikka ne sitä teknisessä mielessä ehkä ovatkin.
Ehdokasvertailussa on hyvä asia, että samalla voi lukea ehdokkaan tarkemmat perustelut, mikäli ehdokas on jaksanut kirjoittaa niitä. Ehdokkaiden kuvat jäävät epäselviksi, koska ne ovat liian pieninä. Etenkin presidentinvaaleissa, joissa ehdokkaita on niin vähän, kaikki ehdokkaat mahtuisivat vertailuun, vaikka kuva olisi isompikin.
Viemällä hiiren kuvan päälle (mouse over) näkyy ehdokkaan nimi. Miksi ei näkyisi myös isompana kuva?
Helsingin Sanomien vaalikoneen ehdokasvertailussa kuvat melko tunnistamattomat.
Tuloksen saa jaettua Facebookiin HS:n vaalikoneesta, kuten Ylen ja MTV3:n vaalikoneista.
Vaalikoneiden kysymykset
Sisällöiltään Helsingin Sanomien vaalikone on minusta opettavaisin. Osassa kysymyksiä avataan esimerkiksi, mikä on pääministerin rooli verrattuna presidenttiin ja muutenkin taustoitetaan kysymyksiä tekemättä niistä kuitenkaan liian pitkiä.
Mitä tekisit jos -tilanteesta mielipiteen pyytäminen on sellainen tapa, jonka toivoisi yleistyvän vaalikoneisiin muutenkin, vaikka se ei ehkä vakavimmissa ja laajimmissa kysymyksissä oikein toimikaan, koska voi olla asioita, joilla on vaikutusta päätöksentekoon sillä hetkellä eikä päätöstä voi tehdä tietämättä tilannetta.
Kyselyt olivat melko saman mittaisia, mutta Helsingin Sanomien kysely tuntui pisimmältä vastata. Vaikka MTV3:n kysely oli pisin, siihen oli nopein vastata, koska ei tarvinnut miettiä monta eri vaihtoehtoa. Kunhan otti vain kantaa mitä mieltä on väitteestä. Lyhyissä väittämissä on kuitenkin se vaara, että ne kohtelevat maailmaa vähän liiankin ytimekkäästi.
Otetaan esimerkiksi väite: “Armeijan tulevat säästöt lisäävät painetta Nato-jäsenyyden puolesta.” Siitähän voi olla täysin samaa mieltä ilman, että sanoisi hyväksyvänsä Nato-jäsenyyden edes siinä tapauksessa, että painetta olisi. Painehan voi olla jollain muulla kuin vastaajalla itsellään?
Helsingin Sanomien vaalikoneessa otettiin kantaa myös vähemmän vakaviin teemoihin, jotka kuitenkin vaikuttavat osaan äänestäjistä, kun he päättävät, ketä äänestää vaaleissa. Esimerkkinä Helsingin Sanomien vaalikoneen kysymykset: “Kuinka suuri merkitys on sillä, että presidentti on tyylikäs ja edustava?” ja “Kuinka tärkeää on se, että presidentti on helposti lähestyttävä ja kansanomainen?”
Nämä vaikuttavat enemmän äänestäjiä itseään kuvaavilta taustakysymyksiltä kuin kysymyksiltä, joissa olisi merkitystä, mitä itse presidenttiehdokas vastaa niihin vastaa. No, ehkä niistä voi vähän päätellä, pitääkö ehdokas pukeutumista tärkeänä tai aikooko olla kansan saavutettavissa. Nämä kysymykset olisi voinut kysyä vain pikagallupina lukijoilta, jolloin pitkän kyselyn olisi saanut lyhyemmäksi?
Ylen vaalikoneessa kysymykset olivat napakoita, mutta vaihtoehtoina ovat: täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, jokseenkin eri mieltä, täysin eri mieltä ja en osaa sanoa. Se hidastaa vastaamista. Lyhyessä kysymyksessä ilman taustoitusta tulee ehkä myös oletettua liikaa, että ihmisillä on varmasti sama käsitys, mihin kysymys viittaa, kuten kysymyksessä: Suomen tulee välttää osallistumista sotilaalliseen kriisinhallintaan Afganistanin kokemusten perusteella.
Mikä on paras vaalikone Suomessa?
Päätä sinä niin kuin päätät myös, kuka on paras oma ehdokkaasi, jota äänestää vaaleissa.
Tiedoksi: Tulevat vaalit Suomessa
Tasavallan presidentin vaali (presidentinvaali) sunnuntai 22.1.2012 klo 9-20.
Ennakkoäänestys kotimaassa 11.-17.1. (keskiviikosta tiistaihin).
Ennakkoäänestys ulkomailla 11.-14.1. (keskiviikosta lauantaihin).
Mahdollinen toinen kierros: tasavallan presidentin vaali sunnuntai 5.2.2012
Ennakkoäänestys kotimaassa 25.–31.1.2012
Ennakkoäänestys ulkomailla 25.–28.1.2012
Katri Lietsala // Ilotulitteita saa ampua huomenna (31.12.2011) iltakuudesta alkaen ja aina aamuyöhön kello kahteen saakka (1.1.2012). Lisätietoa tarjoaa asiakkaamme Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes osoitteessa ilotulitus.info. Sivusto on kansalaisille suunnattu uuden ajan online-opas.
Etsimme yhdessä Tukesin kanssa mallia, miten viranomainen voi korvata kankean pdf-tiedoston ja tuottaa sisältöjä visuaalisemmin sekä helposti suodatettuna. Opas muodostuu tekstisisällöistä, teema-nostoista ja videosisällöistä. Oppaassa on myös oma osionsa Tukesin blogille, jonka kommentointi mahdollistaa vuorovaikutuksen viranomaisen kanssa.
Oppaan videoihin pyydettiin mukaan haastattelut niiltä ammattilaisilta, joiden työarkeen ilotulitteiden aiheuttamat vahingot ja ilkivalta eniten vaikuttavat. Ilotulitus.infon videot ladattiin YouTube-kanavaan, jonka Gemilo on jo aiempien vuosien kampanjoinnin yhteydessä toteuttanut Tukesille. Sieltä videot on helpompi jakaa myös muiden kuin Tukesin.
Poliisin terveiset. Tukes 2011.
Suomen Poliisi jakoi Ilotulitus.info-videon omalla Facebook-sivullaan. Poliisin Facebook-sivulta Tukesin videota ja poliisin viestiä on jaettu eteenpäin 242 kertaa Facebookissa, mikä moninkertaistaa videon ja poliisin viestin näkyvyyden viestin jakaneiden omissa Facebook-verkostoissa. Viestistä on tykännyt 937 ihmistä ja mukana on jo 114 kommenttia.
Poliisin video johtaa katsojatilastoissa ja video oli kerännyt tätä kirjoitettaessa jo 5299 katselukertaa (30.12.2011).
Silmälääkärin terveiset. Tukes 2011
Palomiehen terveiset. Tukes 2011.
Kuutiomedia ja Gemilo toteuttivat videot yhteistyönä. Videoissa käytettiin hidastuskameraa, jota hyödynnettiin näyttämään esimerkiksi lasin rikkoutuminen ja ilotulitteen räjähtämisvoimaa.
Facebook-sovellus sopii myös opetuskäyttöön
Videoiden lisäksi Tukes jatkoi vuosittaista linjaansa avaamalla uuden Facebook-sovelluksen. Tänä vuonna sovellus on tietovisa, jossa voi testata, miten paljon ilotulitteista ja turvallisuudesta oikeastaan tietää. Palkinnoksi vastaaja saa arvonimen, joka perustuu vanhoihin ilotulitteiden nimiin. Gemilo ideoi ja toteutti tietovisan niin, että se toimii sekä Facebook-sovelluksena että kampanjan verkkosivustolla ilman Facebook-tunnuksia.
Tietovisa on valmis Gemilon Facebook-sovellus, joka on helposti monistettavissa myös muille asiakkaille. Sama mekanismi on käytössä esimerkiksi Elämä on parasta huumetta ry:n Pelimaailmassa osana laajempaa pelikokonaisuutta.
Edellisvuoden Facebook-sovelluksesta tulee edelleen oppaan etusivulle ilotuliteturvallisuudesta kiinnostuneiden ihmisten päivityksiä heidän jakaessaan muille, mikä heidän mielestään on elämässä näkemisen arvoista. Tämä kotimainen Facebook-sovellus vahvisti jo vuonna 2010 Tukesin turvallisuuskampanjaa.
Postikorteilla ja tapahtumalla tuettiin kampanjaa
Tukes kampanjoi myös Kemian yössä Heurekassa. Gemilo ideoi tapahtumaan kampanjaviestin tueksi postikortit, jotka osallistujat saivat jättää lähetettäväksi haluamalleen henkilölle.
Turvallisuuskampanjan viesti saatiin leviämään ystävältä ystävälle – ja tapahtuman ulkopuolelle – leppoisan uudenvuoden tervehdyksen mukana. Tervehdyksen visuaalinen ilme perustuu sarjakuvaan, joka on painettu rollupiin ja kokonaisuudessaan näkyvillä esimerkiksi tapahtumissa, joissa Tukes tuo ilotulite-turvallisuuteen liittyviä neuvoja ja vinkkejä esiin.
Tomi Terentjeff // Gemilolla on haussa yksi ketterä ja ahkera web-suunnittelija. Mikäli tunnistat alla olevasta kuvauksesta itsesi tai kaverisi, heitä vinkkiä osoitteeseen rekry at gemilo piste com.
Avoin työpaikka: Web-suunnittelija, 22.12.2011
Web-suunnittelijana toimit osana meidän kehitystiimiä ja osallistut asiakasprojekteihin sekä alustamme Gemilo Socialin käyttöliittymäsuunnitteluun ja koostamiseen.
Tehtäviisi kuuluu seuraavaa:
* intranettien ja muiden sisäisten viestintäkanavien käyttöliittymäsuunnittelu
* verkkopalveluiden käyttöliittymäsuunnittelu
* koostaminen xhtml / css
* koostaminen mako/genshi -templateihin
Lisäksi pisteitä saat seuraavista osaamisista ja ominaisuuksista:
* käyttöliittymäsuunnittelu
* graafinen suunnittelu
* css / xhtml
* ohjelmistoista luonnollisesti ainakin PS/DW/ID
* unix-ympäristön perustuntemus
* agile-prosessin ymmärrys / jatkuvan muutoksen sietäminen
Me tarjoamme sinulle:
* rennon työympäristön
* mahdollisuuden vaikuttaa omiin työskentelytapoihin
* kovan teknisen osaamisen tueksesi
* mahtavan mahdollisuuden kehittyä
* loistavat työkaverit ja rennon yritysjohdon
* luvan käyttää facebookkia ja muuta sosiaalista mediaa työpaikalla
Huom! Jos opintosi ovat kesken, mutta kiinnostamme työnantajana, ota yhteyttä silti. Tarjoamme myös osa-aikaista työtä.
Hakemukset palkkatoiveineen 13.1.2012 mennessä rekry at gemilo piste com.
Katri Lietsala // Meillä ei käytetä sisäiseen viestintään sähköpostia – ei ole käytetty pariin vuoteen. Tässä listattuna satunnaisjärjestyksessä, miksi sähköposti yrityksen sisäisessä viestinnässä ei toimi:
Sähköposti on henkilön oma eikä työnantajan.
Sähköpostiin hukkuu asioita ja niitä on vaikea löytää.
”Varmuuden vuoksi” lähetetyt sähköpostikopiot aiheuttavat sähköpostilaatikkoon turhien viestien säilön ja rasittavat vastaanottajia, jotka hukkaavat työaikaa avatessaan viestin ja miettiessään, mitä tarpeettomalle viestille pitäisi tehdä.
Päätöksiin liittyvät keskustelut, eteneminen ja tieto prosessiin osallistuneista jäävät sähköposteissa arkistoimatta.
Tieto jumittaa lomien ja työmatkojen ajan henkilöiden sähköpostissa.
Informaatiota hukkuu sähköpostin mukana mittava määrä, kun johtaja, kollega, aiempi työntekijä lähtee toiseen työpaikkaan, hoitovapaille, eläkkeelle.
Osaamista ja ns. hiljaista tietoa katoaa sähköposteihin eikä siirry uudelle ihmiselle välttämättä edes silloin, jos ihminen vaihtaa yrityksen sisällä tehtäviä tai toiseen projektiin.
Sähköpostin liitteet ovat riski tietokonevirusten vuoksi.
Sähköpostin liitteet aiheuttavat ongelmia aineistojen versiohallintaan eikä dokumentin muokkaus yhdessä ole mahdollista.
Tieto pirstaloituu sähköpostiin ja sen rinnalla oleviin muihin järjestelmiin, jolloin kokonaiskuvan saaminen ja ajan tasalla pysyminen vaikeutuu.
Sähköpostitse käytyyn keskusteluun pystyvät palaamaan vain ne ihmiset, jotka saivat kyseisen sähköpostin, vaikka asia voisi olla tärkeä tieto myös muille yrityksessä myöhemmin liittyen esimerkiksi asiakkaaseen, hankkeeseen, päätökseen tai aineistoon, jota käsiteltiin.
Sähköposti on yritysten ennakoimattomin tietoturva-riski: Sähköpostista saa jaettua kokonaisia keskusteluja ja liitteitä ulkopuolisille varsin helposti, vaikka se olisi luvatonta! Tätä voi tapahtua sekä vahingossa (väärä vastaanottaja, virheellinen tulkinta, kuka saa nähdä sisällön) että tarkoituksella (juoruilu, vahingonteko, tiedon varastaminen).
Valtaosa sähköposteista on turhaa sisältöä, joka estää varsinaisiin töihin keskittymisen.
BBC News vahvisti uutisellaan, mitä olemme Gemilossa käytännössä toteuttaneet jo aikaa sitten. Atosin Thierry Breton on aloittanut omassa yhtiössään globaalin toimintamallin, jossa parannetaan työhyvinvointia poistamalla sisäinen sähköposti. Breton kertoo BBC:lle lopettaneensa oman sähköpostin käytön sisäiseen viestintään jo viidestä kuuteen vuotta sitten ja että Atos ottaa 18 kuukaudessa uudet sisäiset viestintätavat käyttöön.
Tapaus Atos: Miksi kannattaa ratkaista tietotulva (engl. data deluge)?
Tämä on sosiaalisen median ratkaisutalo Gemilon blogi. Kerromme uusista sosiaalisen median tuulista, Gemilon toteuttamista palveluista. Jos haluat katsoa, mitä me teemme silloin, kun emme kirjoita blogia, selaa yrityksemme virallista kotisivua www.gemilo.com
Tilaa syöte